Ihmeellinen vesi

Ihmeellinen vesi

lipa kerran tyttö, Sahran, joka asui pienessä kylässä aivan Afrikan keskellä.

Hänen perheensä oli todella köyhä ja he asuivat pienessä, pienessä savimajassa. Sahran ei päässyt kouluun, koska hänen vanhemmillaan ei ollut varaa maksaa koulumaksua.

Joka päivä Sahran heräsi aikaisin ja rupesi tekemään kotitöitä.

Eräänä päivänä Sahran ei kuitenkaan voinut auttaa perhettään, sillä hänellä oli korkea kuume. Sahranin perheellä ei ollut varaa lääkäriin joten Sahran joutui makaamaan päivät pitkät kotonaan kovassa savi sängyssä.
Sahranin kuume ei laskenut millään. Kylässä ei ollut edes puhdasta vettä ja lähin kylä oli monien satojen kilometrejen päässä. Kaikki kylän asukkaat kävivät katsomassa Sahrania säännöllisin ajoin.

Muutama päivä myöhemmin Sahrania tuli katsomaan kylän vanhin.

- Voi sinua poloista! Olet kovin sairaan näköinen. Pystytkö puhumaan? kysyi kylän vanhin, joka laski heinistä tehdyn korinsa savi lattialle. Sieltä tipahti joitekin pieniä lasisia pulloja, mutta kylän vanhin laittoi ne nopesti takaisin.

- Pystyn kyllä, mutta olo on edelleenkin kovin huono, vastasi Sahran.

Vanha mies katsoi Sahrania ja vilkuili sitten nopeasti ympärilleen.

-Minulla on sinulle jotain.. Jotain hyvin salaista, mies sanoi ja kaivoi laukustaan yhden lasipullon. Sahran katsoi epäillyttävästi miestä. Mies käveli Sahranin luo, katsoi häntä silmiin ja sanoi ”Luota minuun”.

Sahran nousi istumaan ja mies ojensi pullon hänelle.

Pullossa oli puhdasta vettä. Sahranin silmät suurenivat.

Mies katsoi Sahrania.

”Miten... mistä.. miten ihmeessä sait puhdasta vettä”? Sahran kysyi.

”Läheisestä kylästä,” mies vastasi.

Sahran aukaisi pullon ja joi. Joi koko pullollisen vettä ja kiitti vahnaa miestä.

Mies lähti ja Sahran vaipui syvään uneen.

Vasta kahden päivän päästä Sahran heräsi ihmeissään.

Mitä ihmettä minulle on tapahtunut? hän kyseli itseltään.¨

Hänellä oli paljon parempi olo. Hänellä oli terve olo.

Ihan erilainen kuin viimeviikolla tai sitä edellisellä.

Hän oli terve.

Sen vanhan miehen vedessä piti olla jotain erikoista, hän ajatteli.

Seuraavana päivänä Sahran törmäsi vanhaan mieheen ja kysyi mitä tämän vedessä oikeen oli.

Mies vastasi, että vesi oli peräisin vuorilta ja vesi sisälsi parantavia mineraaleja. Sahran kiitti vielä monta kertaa miestä ja meni äkkiä kertomaan äidille vedestä.

Kylässä alkoi kiertämään huhuja, että vuorilla olisi puhdasta vettä joka parantaisi kaikki vaivat. Kylän päämies, joka päätti kaikista asioista mitä kylässä tapahtui, käski rakentaa vesiputken vuorilta alas kylään.

Ja tästä päivästä lähtien kylässä ei enää kärsitty veden puutteesta ja mikä parasta ketään ei enää ikinä ollut kipeä.

Vanhan miehen kunniaksi pystytettiin patsas kylän keskelle, jotta kaikki muistaisivat hänet aina, aina.