Mona Lisa

Mona Lisa on Leonardo da Vincin puulevylle 1503 alkaen maalaama öljyvärimaalaus.
Maailman ehkä tunnetuin maalaus esittää salaperäisesti hymyilevää naista.
Ranskan kansalliskokoelmaan kuuluva maalaus sijaitsee Pariisin Louvressa kunniapaikalla Säätyjen salissa, jossa sen näkee noin kuusi miljoonaa henkeä vuosittain.
Maalausta ihailtiin ja kopioitiin laajalti sen valmistumisesta lähtien.
Sillä on ollut vaikutusta niin muotokuvien kehitykseen kuin muuhunkin taiteeseen.
Se ei kuitenkaan ollut poikkeuksellisen tunnettu ennen 1800-luvun puoliväliä,jolloin symbolistitaiteilijat kiinnittivät siihen huomiota.
Maalauksesta tuli 1900-luvun loppuun mennessä maailmanlaajuinen ikoni, joka on esiintynyt sadoissa taideteoksissa ja vähintään kahdessa tuhannessa mainoksessa - 2000-luvun alussa se nähtiin uudessa mainoksessa joka viikko.
Maalauksen mainetta ovat lisänneet myös varkaus ja vahingoitusyritykset, koska uutisointi on tuonut maalaukset kaikkien tietoisuuteen.

Maalaus on muotokuvaksi suhteellisen suurikokoinen;
sen koko vastaa ajan vauraampien taiteenystävien tilaamia maalauksia.
Maalauksen taustana on utuinen vuoristomaisema,
jossa täysrenessanssin tapaan sovelletaan ilmaperspektiiviä syvyyden luomisessa.
Lähellä olevat kohteet on maalattu lämpimillä sävyillä,
kauempana on taas käytetty kylmiä sävyjä ja pehmennettyjä ääriviivoja.

Renessanssimuotokuvissa yleensäkin pyrittiin kuvaamaan mallin persoonallisuutta,
kun keskiajalla muotokuvat kuvasivat ideaalisia tyyppejä ilman maallisia tunteita kuten hymyä.
Leonardon tapa jättää tilaa mielikuvituksella sulauttamalla osa elementeistä näkymättömiin tai kuvata värien ja muotojen siirtymät hienovaraisesti ei ollut vielä tavallista.
Maalauksissa oli pyritty realistisuuteen kuvaamalla yksityiskohdat mahdollisimman tarkasti ja voimakkaita ääriviivoja käyttäen, mikä teki kohteista usein patsasmaisia ja jäykkiä.
Leonardo taas sai aikaan elävämpää ja myös realistisempaa jälkeä kuvaamalla osia maalauksesta melko epämääräisten varjoalueiden avulla.
Uudella maalaustavalla oli myöhemmin paljon vaikutusta länsimaiseen realismia tavoittelevaan maalaustaiteeseen.

Leonardo kuvaa mallin muodikkaana ja menestyneenä,
mahdollisesti paremmin toimeentulevana kuin hän oli todellisuudessa.
Tummat vaatteet ja musta huntu olivat espanjalaisvaikutteista huippumuotia.
Ne eivät kuvaa esimerkiksi surua, kuten jotkut tutkijat ovat esittäneet.
Maalaus täytti myös 1400- ja 1500-lukujen vaatimukset siitä,
kuinka hyveellinen nainen tuli kuvata.
Naisen oikea käsi lepää vasemman päällä, mikä kertoo hänen olevan uskollinen vaimo.

Mona Lisan hymy on eräs teoksen tulkintaan liittyvistä vakioaiheista.
Hymy saatetaan nähdä esimerkiksi tylsistyneenä, ilkikurisena, tyytyväisenä tai hieman surumielisenä. Tekniikoita, joita Leonardo da Vinci käytti aikaansaadakseen tämän salaperäisen vaikutelman,
ovat muun muassa suupielten ja silmäkulmien kevyt varjostus,
joka estää havaitsemasta naisen ilmettä selvästi, sekä hienoinen epäsymmetria teoksen puoliskojen välillä. Esimerkiksi taustan vasen puoli on aavistuksen alempana kuin oikea,
mikä saa Mona Lisan näyttämään pidemmältä katseen keskittyessä vasempaan puoliskoon.
Maalauksen Mona Lisalla ei ole näkyviä kulmakarvoja eikä silmäripsiä.

Maalauksen malliksi on epäilty ainakin kymmentä eri henkilöä,
myös Leonardoa itseään.
Koska da Vinci maalasi teosta vuosien mittaan useammassa vaiheessa,
on malleja ja inspiraation lähteitä oletettu olevan useita.
Italialainen Silvano Vincenti väittää mallina olleen da Vincin miespuolisen oppipoika Salai eli Gian Giacomo Caprotti, jonka toisinaan arvellaan olleen myös hänen rakastajansa.
Hoikka ja naisellisen näköinen Salai työskenteli da Vincin alaisuudessa muun muassa mallina kaksi vuosikymmentä.
Tutkijan mukaan Mona Lisan nenä ja suu muistuttavat kovasti Salaita, joskin osa kasvojen piirteistä voi olla kotoisin muualta.
Hän on tutkinut myös maalaukseen kätkettyjä merkkejä ja symboliikkaa, ja sanoo löytäneensä siitä kirjaimet S ja L sekä luvun 72.

Leonardo da Vinci alkoi maalata muotokuvaa vuonna 1503.
Hänellä ei tuona keväänä ollut lainkaan tuloja,
mikä voi olla osasyy tilauksen vastaanottamiseen.
Kuitenkin myöhemmin samana vuonna hänen oli todennäköisesti pakko viivyttää työskentelyään Mona Lisan "Anghiarin taistelun" kanssa,
koska sai maksun  aloittamisesta. Uusi tilaus oli arvokkaampi,
ja sen tuli sopimuksen mukaan olla valmis helmikuuhun 1505 mennessä.

Maalaus oli mukana monilla Leonardon matkoilla, kunnes hän myi sen 1516 Frans I:lle.
Maalaus oli sijoitettuna Fontainbleaun jälkeen Ludwig XIV:n kokoelmissa Versaillesissa.
Ranskan vallankumouksen jälkeen se on ollut Louvressa.
Napoleon piti sitä syrjäyttämiseensä asti makuuhuoneessaan.
Maalaus on sittemmin ollut Ranskassa lukuunottamatta lyhyitä vierailujaksoja muissa maissa.

Tunnettu maalaus on joutunut moneen vahingontekojen ja varkauksien kohteeksi.
Se oli kaksi vuotta kateissa 1911 varkauden jälkeen,
kunnes se löytyi firenzeläisestä hotellista.
Maalaus oli löytymisen jälkeen näytteillä Italiassa muutamaan otteeseen ennen Pariisiin palauttamista.
Maalauksen alaosan päälle heitettiin happoa 1956,

mikä vaati usean vuoden restauroinnin.
Nykyisin se on suojattu ilmastoidulla kehikolla ja luodinkestävällä lasilla.
Siitä oli apua elokuussa 2009,
kun museovieras heitti maalausta keramiikkamukilla.
Panssarilasi esti vauriot.

Milla:
Mielestäni Mona Lisa on erittäin kaunis ja omaperäinen maalaus. Haluaisin käydä ihailemassa tätä omilla silmilläni, Louvressa. 
Super mahtavan kaunis ja ihana maalaus. 


Kattu:
Mielestäni Mona Lisa on todella kaunis.
Itse asiassa, se on yksi lempi maalauksistani.
Haluaisin käydä Louvressa katsomassa tätä maalausta.
Mona Lisa on yksinkertainen, mutta kaunis.